Korhosen teksti saa jopa harmittelemaan, etten käyttänyt eilen enempää aikaa näiden kliseiden kuvailuun, sillä Korhonen luettelee nyt lähestulkoon nämä kaikki, parhaassa YYA-Suomen hengessä:
"Nyky-Suomen johto ei kuuntele vanhoja viisaita. Se on unohtanut kaiken Suomen historiasta eikä ole oppinut siitä mitään. Suomen hallitus haluaa Naton turvallisuustakuut, jotka ovat kuvitelmien varassa, Venäjän muka aiheuttamaa turvallisuusriskiä vastaan – riskiä jota ei ole olemassa, ellei Suomi itse sellaista rakenna. Suomalaisia pelotellaan koko median voimin sotahysteriaan. Venäjä ja sen johto on jatkuvan nalkutuksen ja haukkumisen kohteena."
Eli Natoon ei tule liittyä, sen turvatakuut eivät ole turvatakuita, eikä Venäjä ole uhka. Ja jos onkin, niin se on sitten ihan meidän oma vika. Mitäs pakotettiin toimimaan. Ja muutenkin tosi ikävää, kun niitä koko ajan kiusataan.
Korhonen kuuluu juuri niihin suomettumisen ajan reliikkeihin, joille Suomen suvereniteetti Venäjän naapurina merkitsee sitä, että meille on juuri ja juuri varattu oikeus olla tässä vieressä, kunhan ei provosoida ja pyllistetään vain niin pyydettäessä. Joiden retoriikassa kaikki itänaapuriin kohdistuva kritiikki on veren kaivamista nenästä, sen kritiikin sensuroiminen "ystävyyttä" ja perseraiskaus "yhteistyötä".
Oikeasti tämä Korhosen ja kumppaneiden linja tarkoittaa yksinkertaisesti sellaista politiikkaa, jossa Venäjän ei tarvitse edes miettiä Suomen liittämistä etupiiriinsä, koska olemme siinä jo. Jos katsotaan historiaa, kuten Korhonen kehottaa, niin sieltä voi poimia ainakin yhden asian: Venäjä ei koskaan ole kunnioittanut mitään muuta kuin voimaa. Arvatkaapa Nato-kantani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti