Rautavaaran tapahtumat nostivat perhesurmat jälleen valokeilaan. Kuten usein ennenkin, tämä jälkipuinti tuottaa jälleen uutisotsikoita, joissa media ja asiantuntijat yrittävät määritellä ”tyypillistä” perhesurmaa, sen tekijöitä tai olosuhteita. Esimerkiksi pelkästään eilen törmäsin mm. seuraaviin otsikoihin:
”Ylilääkäri Lauerma: Perhesurmaajat ovat yleensä sairaalloisen itsekeskeisiä narsisteja”
”Selvitys: Perhesurmaaja on usein selvin päin”
”Asiantuntija: Tästä syystä äiti tappaa lapsensa”
”Taustalla usein eroriita tai mielenterveysongelmat”
Ja niin edelleen. Yleensä, usein, tästä syystä. Näitä sanoja käytetään asiantuntijoiden toimesta melko huolimattomasti, kun vain viettämällä parikymmentä minuuttia Googlen kanssa ja voin ihan maallikkonakin osoittaa, että ei ole olemassa mitään tyypillistä perhesurmaa. Ja kyllähän tämän moni asiantuntija tietää ja muistaa sen aina välillä mainitakin. Se ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että nämä leväperäisemmät heitot jäävät usein elämään omaa elämäänsä somen keittiöpsykologien keskuudessa.
Ongelma lähtee jo perhesurman määritelmästä. Wikipedian mukaan: ”Perhesurma on tappo tai murha, jossa henkilö surmaa oman lähiomaisensa, koko perheensä tai osan siitä”. Välillä mediassa puhutaan perhesurmasta vain silloin, kun uhrina on myös puoliso, välillä kun uhrina on yksi tai kaikki henkilön lapsista, kovin selkeää linjaa ei näytä olevan. Suomen rikoslaissakin tunnetaan erillisenä rikosnimikkeenä vain lapsensurma (”Nainen, joka synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa…”), muut tapaukset käsitellään yleensä joko murhina, tappoina tai surmina.
Suomenkielisen terminologian puute ei juuri auta asiaa. Englanninkielessä on omat terminsä paitsi vanhemman omaan lapseensa kohdistamalle henkirikokselle (filicide), myös vauvan (infanticide) tai vastasyntyneen (neonaticide) surmalle. Vastaava erottelu olisi tärkeää Suomessakin jo ihan siitä syystä, että surmat poikkeavat lapsen iästä riippuen merkittävästi toisistaan. Tilastojen mukaan vastasyntyneen tappaa vanhemmista lähes poikkeuksetta äiti, alle vuoden ikäisen lapsen surmaaja on lähes yhtä suurella todennäköisyydellä joko isä tai äiti, kun taas mitä vanhempi lapsi on kyseessä, sitä useammin tekijä on lapsen isä.
Perhesurma on Suomessa harvinainen, marginaalinen rikos. Tapauksia on loppujen lopuksi niin vähän, että tilastojen valossa niistä ei pitäisi pystyä antamaan niin yleistäviä lausuntoja kuin mitä nyt kuullaan, sillä tilanne saattaa muuttua täysin toiseksi jo pelkkää tarkastelujaksoa muuttamalla. Esimerkiksi tässä parin vuoden takaisessa Ylen uutisessa kerrotaan:
”Oman lapsensa surmaava ei yleensä ole ollut tekohetkellä humalassa eikä päihteiden väärinkäyttäjä”.
Kyse on sisäasiainministeriön selvityksestä, jossa tutkittiin tapauksia vuosilta 2003-2012. Kun tarkastelujaksoksi vaihdetaan vuodet 1995-2005 (linkki Duodecim-lehden artikkeliin), huomataankin lapsensa surmanneista miehistä päihtyneinä alkoholista ja/tai muista aineista olleen 58 % (14 yhteensä 24:stä). Naisten kohdalla tämä oli selvästi harvinaisempaa, mutta kun heidät lasketaan mukaan, on luku edelleen 34 %. Kaukana siitä, että voitaisiin sanoa ”ei yleensä”.
Psykiatrisen vankisairaalan vastaavalla ylilääkärillä Hannu Lauermalla oli perhesurmaajien mielentilasta paljonkin sanottavaa parin päivän takaisessa Ylen uutisessa:
”Suurin osa perhesurmien tekijöistä on narsistisia ja sairaalloisen itsekeskeisiä persoonallisuuksia”
”Perheensä tai puolisonsa surmaavan henkilön tunteet läheisiä kohtaan ovat omistavia, määräilynhaluisia ja tähtäävät hallintaan. Perheenjäsenillä sinänsä ei ole surmaajalle arvoa, vaan perhe on osoitus omasta osaamisesta tai asemasta.”
”Normaali aito rakkaus perhettä kohtaan loistaa poissaolollaan”
En lähde arvostelemaan Lauerman pätevyttä tai hänen arvionsa todenperäisyyttä tässä asiassa, mutta väitän kyseessä olevan karkea yleistys. Jos tarkasteluun otetaan nuo vuosien 1995-2005 viisikymmentä lapsen henkirikokseen syyllistynyttä, niin näistä 15, eli 30 prosenttia tappoi myös itsensä teon yhteydessä tai sen jälkeen, joten täysin luotettavaan mielentilatutkimukseen ei ole ollut edes mahdollisuutta. Surmanneista 31, eli 62 prosenttia tutkittiin psykiatrisesti tai oikeuspsykiatrisesti. Persoonallisuushäiriö (joihin käsitän narsistisen persoonallisuushäiriön kuuluvan) todettiin 16:lla, eli ”vain” 32 prosentilla näistä viidestäkymmenestä. Artikkeli ei kerro minkä tyyppisistä persoonallisuushäiriöistä on kyse, mutta on vaikea uskoa näiden kaikkien kärsineen juuri narsismista. Miten siis voidaan sanoa että ”suurin osa perhesurmien tekijöistä on narsistisia”?
Lauerma ja muut asiantuntijat tukeutuvat varmasti laajemmin myös ulkomaalaisiin tutkimuksiin, joten ajattelin niistä löytyvän ehkä enemmän näitä yleistyksiä tukevia väitteitä. Ei ihan täysin niinkään. Törmäsin oikeuspsykiatri Neil S. Kayen vastasyntyneiden surmia koskevaan julkaisuun (pdf), jonka mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa 45 % kaikista lapsensurmatapauksista kohdistuu nimenomaan vastasyntyneisiin, eli surma tapahtuu 24 tunnin sisällä lapsen syntymästä. Tuo luku saattaa olla jopa suurempi, sillä juuri tämäntyyppisten surmien arvioidaan useimmiten jäävän pimentoon. Tämä 45 % on merkittävä luku siksi, että vastasyntyneiden surmia katsotaan poikkeavan merkittävästi kaikista muista perhesurmista jo pelkästään siitä syystä, että näissä tapauksissa tekijä on lähes poikkeuksetta äiti. Aihetta käsittelevä kirjallisuus tuntee vain muutaman tapauksen, jossa tekijä olisi ollut isä. Nämä naiset ovat myös huomattavan paljon nuorempia (90 % alle 25-vuotiaita) kuin muut lapsensurmaajat keskimäärin ja on yleistä, että tekijät pitävät surmaa ”myöhäisenä aborttina”. Eli jos lähes puolet kaikista lapsensurmista poikkeaa huomattavasti muista tapauksista, mitä näiden perusteella oikeastaan voidaan edes sanoa perhesurmista yleisesti?
Tässä Ylen uutisessa taas on taas kohta, joka tekee itsensä täysin tyhjäksi:
”Mutta onko tekijä isä vai äiti? Tilastojen mukaan mies on lähes aina tekijä, jos myös puoliso surmataan. Viimeisen 12 vuoden aikana vain yksi nainen on surmannut myös puolisonsa. Mutta jos tilastoja katsotaan pidemmälle, puntit tasoittuvat.”
Eli vastaus kysymykseen riippuu oikeastaan jälleen vain tarkastelujaksosta. Tilastothan eivät tietenkään kerro mitään syistä. Kuinka paljon lopulta se, että miehet näyttäisivät surmaavan naista useammin myös puolisonsa, johtuu motiivien tai taustojen erilaisuudesta, ja kuinka paljon siitä yksinkertaisesta tilastollisesta todennäköisyydestä, että heteroparisuhteissa mies on yleensä se fyysisempi (ja usein toki myös valtion kustantaman tappajakoulutuksen saanut) osapuoli?
Kun vetää yhteen edellä linkittämieni uutisten ja tämän Helsingin Sanomien artikkelin selvityksiä perhesurmien taustoista, lopputulos näyttää jo aika erikoiselta. Näiden mukaan taustoista löytyy yleensä jotain seuraavista: ero tai sen uhka, narsismia, ei väkivaltarikostaustaa, ei (välttämättä) humalassa tai päihdeongelmia, salattu raskaus, ongelmia parisuhteessa, mustasukkaisuutta, mielenterveysongelmia, depressiota, valealtruistisia motiiveja, talousvaikeuksia, agressioita, väsyneitä omaishoitajia, yhteyksiä viranomaisiin. Näitä varmasti löytyy perhesurmien taustalta, mutta myös lähes kaikkien ihan tavallisten ihmisten jokapäiväisestä elämästä, joten miksikään tekoja selittäviksi tekijöiksi näistä ei ole. Ja kun hajonta kaiken kaikkiaan on edellä kertomani luokkaa, ihmettelen miksi osaa näistä taustoista edes yritetään sellaisina esittää.
Joitain lähteitä:
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&viewType=viewArticle&tunnus=duo98026
http://courtpsychiatrist.com/pdf/Families%20Muder%20and%20Insanity.pdf
http://en.wikipedia.org/wiki/Filicide
http://en.wikipedia.org/wiki/Infanticide
http://en.wikipedia.org/wiki/Neonaticide
http://yle.fi/uutiset/ylilaakari_lauerma_perhesurmaajat_ovat_yleensa_sairaalloisen_itsekeskeisia_narsisteja/6810660
http://yle.fi/uutiset/perhesurmien_maara_on_puolittunut_sitten_1960-luvun/7553310
http://yle.fi/uutiset/selvitys_perhesurmaaja_on_usein_selvin_pain/6095261
http://www.hs.fi/kotimaa/a1414389604815
