torstai 8. tammikuuta 2015

Ripaus islamofobiaa olisi ihan paikallaan

Keskiviikkona iskettiin Ranskassa pariisilaisen satiirilehden toimitukseen, uhriluku tätä kirjoittaessani on kaksitoista. Viime kuussa kolme kuoli ja useita loukkaantui Sydneyn panttivankitilanteessa. Turvallisuusviranomaiset ympäri Eurooppaa pitävät todennäköisenä, että heidän kotimaassaan tehdään terrori-isku lähiaikoina. Norjassa ja Australiassa terroristit suunnittelivat kesällä hyökkäävänsä satunnaisesti valittuihin taloihin ja surmaavansa näiden asukkaat.

Kuvan lähde: pamelageller.com


Suomessa taas samaan aikaan lähinnä puhutaan yksittäistapauksista, hölistään vihapuheesta ja kiistellään siitä, ovatko perussuomalaiset natseja vai eivät. Diskurssi on täysin samaa kuin kymmenen vuotta takaperin: islamofobit ovat punaniskoja, maahanmuuttokriittiset rasisteja ja islam on uskonto siinä missä muutkin.

Paitsi että ei ole. Tässä ajassa islam ei ole kuin muut uskonnot, ja siihen tulee myös suhtautua niin. Rasismikortin heiluttelu tässä asiassa on älyllistä epärehellisyyttä, ja se on vain omiaan luomaan ilmapiiriä, jossa todellisia uhkia vähätellään. Esimerkiksi minun ei tarvitse hetkeäkään pelätä sitä, että yksikään kristitty, juutalainen tai ortodoksi hyökkäisi uskontonsa nimissä siviilejä vastaan Suomessa.

Sen sijaan tiedän varmasti, että tälläkin hetkellä Irakissa ja Syyriassa osallistuu ”vääräuskoisten” joukkomurhiin ja toimittajien mestauksiin tuhansia länsimaissa syntyneitä muslimeja, joiden kuviteltiin jo integroituneen kotimaihinsa. Eikä minulla ole mitään syytä olettaa, etteivätkö he, tai samoin aatteeseensa suhtautuvat täällä asuvat, olisi valmiita samoihin tekoihin myös kotimaissaan. Kuten nyt olemme jo nähneet (ja tulemme vielä näkemään jatkossakin).

Kuvan lähde: pamelageller.com


Mistä helvetistä tämä meikäläinen lintukotoilu sitten kumpuaa? Kun siihen ei pitäisi olla mitään syytä. Tanskalaiset saivat oman osansa jihadia jo vuoden 2005 pilakuvajupakan myötä, Ruotsissa tehtiin islamin nimissä pommi-isku vuonna 2010. Nyt leppävaaralaisesta moskeijasta lähdetään jihadisteiksi Syyriaan, turkulaismies jakaa IS:n värväysmateriaalia netissä ja syyskuussa maan ensimmäisessä terrorismijutussa jaettiin syytteitä epäillystä terrorismin rahoittamisesta, terroristijärjestöön värväämisestä ja kaappauksen suunnittelusta. Merkit ja uhkakuvat eivät voisi olla paljoakaan selkeämmät. Kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea, sanotaan.

Kuvan lähde: yle.fi


Yksi syy tähän laput silmillä kulkemiseen on varmasti se, että islam ei puheenaiheena kelpaa kahvipöytään. Aihe on niin vaiettu, että edes jonkinlaista analyysia harrastavat vain ne, jotka mielellään suuren enemmistön toimesta leimataan rasisteiksi. Kun aihetta ei tunneta, sitä ei ymmärretä. Päädytään harhakuvitelmiin, joissa jihadistit pystytään muka erottamaan maltillisista muslimeista ilman mitään rasistiselta haiskahtavaakaan profilointia. Tai tällaisen kuvan maahanmuuttokeskustelusta ainakin välillä saa. Keskitytään korostamaan islamin, islamismin, radikaalin islamismin ja jihadismin eroja.

Todellisuudessa islamin ja islamismin erottelua eivät harrasta kuin sekulaarit muslimit ja länsimaalaiset. Yksikään jihadisti ei tee näiden välille mitään eroa, heille on olemassa vain islam. Islam uskontona on ihan juuri sitä, miten kukin sitä sattuu tulkitsemaan. Islam aatteena taas on yksinkertaisesti vaarallinen ja useimpien länsimaisten perusvapauksien vastainen.

Se, että pidän islamia vaarallisena aatteena, ei kuitenkaan tarkoita että kannattaisin lähtökohtaisesti muslimien eriarvoista kohtelua yksilöinä. Yhtälailla kommunismi ja fasismi ovat vähintään yhtä vaarallisia (historian valossa ehkä jopa vaarallisempia) yksilönvapauksien vastaisia aatteita, mutta en sen enempää kannata mitään erityistoimenpiteitä näidenkään aatteiden rauhanomaisia kannattajia kohtaan.

Kotimaihinsa palaavia jihadisteja taas tulee kohdella täysin asian vaatimalla vakavuudella. On täysin oikein, järkevää ja välttämätöntä suhtautua heihin aivan toisin kuin muihin maan kansalaisiin. Ei siksi että he ovat muslimeja, vaan siksi että heistä jokainen on todennäköinen epäilty osallisuudesta kansanmurhiin sekä sota- ja ihmisoikeusrikoksiin. Lisäksi heitä tulee lähtökohtaisesti pitää potentiaalisina näiden rikosten uusijoina.

Kuvan lähde: pamelageller.com



Siksi onkin todella käsittämätöntä, että tähän mennessä julkisuudessa näille palaajille on esitetty lähinnä positiivista erityiskohtelua, kuten sitä terapiaa, joka aiemmin on evätty omilta rauhanturvaajiltamme. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, kuinka pihalla Suomessa tämän ongelman suhteen ollaan. Laitetaan se olennainen pointti nyt tähän: islamistien toteuttama terrori-isku Suomessa on vain ajan kysymys.

Jos yllä oleva teksti vaikuttaa sinusta islamofobiselta pelonlietsonnalta, niin olet varmastikin ymmärtänyt lukemasi ainakin osittain oikein, se nimittäin on sitä. Viimeistään parin viime vuoden tapahtumien perusteella mielestäni on vain täysin rationaalista tunnustautua islamofobiksi. Itse asiassa minusta olisi täysin järjetöntä suhtautua naiivilla ymmärryksellä ihmisiin, jotka ovat täysin julkisesti kertoneet tähtäävänsä jokaisen "kafirin", eli käytännössä myös minun itseni, joukkotuhontaan.


Kirjoituksen kuvat ovat satunnaisia poimintoja islamin siitä puolesta, mitä täällä ei jostain syystä haluta nähdä.


P.S.

Kirjoitin valtaosan tästä tekstistä jo muutama kuukausi sitten, mutta se jäi pahasti kesken ja julkaisematta tuolloin. Valitettavasti alkuperäisessä tekstissä kuvailemani uhkakuvat näyttävät nyt koko ajan todemmilta (ja toteutuvan), joten julkaisen tämän nyt vain näin hieman päivitettynä raakilenaakin, sillä Charlie Hebdon tapahtumien jälkeen oli vain yksinkertaisesti pakko kirjoittaa aiheesta jotain.