Tolkun anarkisti?

Kun muutaman viimeisimmän itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa ovat kunnostautuneet lähinnä kaikenmaailman hevostenpotkijat, housuihinsa kusseet yksityisomaisuuden tärvelijät ja tulevat kulttuuriministerit, on vaikea kuvitella löytävänsä tuosta joukosta ketään, jonka kanssa kaltaiseni klassiseksi liberaaliksi itsensä mieltävä voisi olla edes jollain tasolla samalla aaltopituudella. Sitten luin räppäri Iso H:n (Henrik Rosenberg) haastattelun Kaleva-lehden nettisivuilta.

Toki, Rosenberg sijoittunee poliittisella kentällä allekirjoittaneesta useammankin pykälän vasemmalle, se myönnettäköön heti alkuun. Mutta siinä missä esimerkiksi anarkistiksi itseään tituleeraavan kommunistin, Suvi Auvisen haastatteluita lukiessa tai kuunnellessa tahtoo naamapalmujen takia loppua vuorollaan kädet ja vuorollaan otsa, Rosenbergin sanomisista voin helposti jopa allekirjoittaa osan.

Kun anarkisti kertoo arvostavansa sotaveteraaneja, kannattavansa yksityisomaisuutta ja vertaa valtiota mafiaan, niin minähän kuuntelen. Hitto, tuohan kuulostaa jo melkein anarkokapitalismilta. Okei, valtiovastaisuus on toki anarkismin ydin, eli sinällään tuosta ei pitäisi yllättyä, mutta kun muiden ”anarkistien” kuulee säännöllisesti kannattavan julkisen vallan lisäämistä juuri sen omaan pirtaan sopivan asian ajamiseksi, erottuu tuollainen ulostulo aitoudessaan:

”Valtioon kuuluvat ne, joilla on suurimmat pyssyt ja eniten rahaa. Ero mafiaan ei ole suuri, ja ainakaan mafia ei teeskentele.”

Pohjimmiltaanhan valtio kuitenkin on väkivallan monopoli rajatulla maantieteellisellä alueella, ei sitä käy kieltäminen. Ja viime kädessä kaikki valtion toiminta nojaa väkivaltaan, kuten Rosenberg on itsekin saanut kokea. Kieltäydy asevelvollisuudesta ja lopulta tie käy vankilaan, vaikka sitten sillä aseella uhaten. Ei siinä paljon perustuslait paina.

Tuo lausahduskin voisi yhtä lailla olla aivan kenen tahansa liberaalin suusta. Useimmat liberaalit/libertaarit pitävätkin valtiota oikeastaan välttämättömänä pahana, jonka pitäisi keskittyä vain muutamiin sille annettuihin ydintehtäviin. Ero anarkismiin on lopulta hiuksenhieno, vaikka kumpuaakin hieman eri premisseistä.

Koska Rosenberg kertoo kannattavansa yksityisomistusta, voinee olettaa että hän ei kuulunut siihen sakkiin, jotka katsoivat asiakseen tuhota sen enempää pienyrittäjien kuin julkistakaan omaisuutta. Hän erottuu todennäköisesti monesta muusta ko. mielenosoitukseen osallistuneesta jo ihan siitä syystä, että hän on ihan oikeasti tehnyt työtä ja lockelaisten periaatteiden mukaisesti katsonut myös omistavansa nämä oman työnsä hedelmät. Sitä nyt vaan kunnioittaa toisten omaisuutta hieman toisella tavalla, kun on nähnyt jotain vaivaa omansakin eteen.

Hänen kommenttinsa itsenäisyyden menettämisestä EU:hun liittymisen myötä ei sekään ole perusteeton. Lisäksi Rosenberg erikseen korostaen ottaa selvän pesäeron kommunismiin. Oikeastaan koko haastattelussa on yksi ainoa kohta, jossa on edes viitteitä monien muiden anarkomarkojen viljelemään, sadan vuoden takaiseen luokkasotaretoriikkaan:

”Mutta se, että yhteiskunnassa on omistava luokka, joka ei tuota mitään, on negatiivista.”

Tässä kohtaa tietysti mainita sanan tai pari ylimääräisten pääomien merkityksestä taloudessa, mutta jätetään nyt tällä kertaa. Liberaalit harvemmin mekastavat tuloeroista tai pitävät pääoman kasautumista suurena periaatteellisena ongelmana, sillä he näkevät vapaan markkinatalouden ja kilpailun tätä kasautumista estävinä mekanismeina. Sääli tietysti tuon teorian kannalta, että tosiasiassa emme elä vapaassa markkinataloudessa, lähellekään. Siksi jopa liberaalistakin näkökulmasta voi (jopa merkittävääkin) osaa kaikkein suurimmista tuloeroista pitää ”oikeudettomina”, mikäli ne muodostuvat erilaisten perusteettomien yksinoikeuksien, rajoitetun kilpailun tai vaikkapa eturyhmäpolitikoinnin seurauksena.

Mutta kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että Iso H oli mielenosoituksessa itseään typerämmässä seurassa. Jo aiemmin hän on osoittanut omaavansa tiettyjä periaatteita ja myös osaavansa seisoa niiden takana. Ja vaikka media yritti parhaansa mukaan viritellä vastakkainasettelua hänen ja sisällä juhlineen Elastisen välille, kertoi hän vain olevansa onnellinen kaverinsa puolesta:

”Muutamat läpät heitimme aiheesta. Molemmat tiedämme, mitä mieltä olemme asioista, sulassa sovussa.”

Eli mul on mun juttu ja sul on sun juttu, hyvä niin. Tekstini alkupuolella mainitsin allekirjoittavani Rosenbergin sanomisista osan. Käytöstavat, kanssaihmisten kunnioitus ja edellä mainittu asenne saivat minut kuuntelemaan myös sen viestin, mistä lähtökohtaisesti olen eri mieltä. Ehkä seuraavana itsenäisyyspäivänä muiden mielenosoittajien kannattaisi kokeilla samaa?