Mikä "Uljas uusi maailma"?

Nimen keksiminen blogille on aivan helvetin hankalaa. Varsinkin jos tarkoituksena on pitää pääasiassa yhteiskunnallisia aiheita käsittelevää blogia. Koska mielestäni nimen pitäisi olla sellainen, joka on edes jollain tasolla "uskottavan" kuuloinen, olematta kuitenkaan naurettavan mahtipontinen. Sitten kun ei haluaisi kuulostaa liian poliittiseltakaan. Tai teennäiseltä. Pirun vaikeaa.

Ja tietty, onhan nyt ihan tavallista että nimellä on jokin, edes etäinen yhteys blogin teemoihin. Ei, Kinuskikissan yhteiskunnallinen blogi ei nyt vaan toimi. Näin ääriesimerkkinä. Nokkelien ja humorististen nimien ongelma taas on se, että jo viikon päästä se saattaakin olla vain muka-nokkela ja paska vitsi.

Kun lopulta keksii jonkin nimen, niin ai sitä tuskaa kun huomaa domainin olevan jo käytössä tai löytää lähes vastaavan nimisen blogin. Siis takaisin piirustuspöydän ääreen. Tällaiselle mielikuvituksettomalle kaverille onkin lopulta ihan luontevaa lainata nimi joltain itseään viisaammalta.

Omani varastin suoraan Aldous Huxleyn klassisesta tieteissatiirista, joka on tunnetuimpia dystopioita ja samalla yksi omista suosikkiteoksistani. Blogini kuvauksen sitaatti "Ihme, kumma! Kuink' ihania olennoita täällä nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis! Ah, uljas uusi maailma, joss' ompi tuollaista kansaa!" on peräisin samasta kirjasta, ja alkujaan William Shakespearen Myrsky-näytelmästä, käännös Paavo Cajanderilta.

Huxleyn maailmassa vallalla on totalitaristinen maailmanvaltio, josta on onnistuttu kitkemään kaikenlainen yhteiskunnalle haitallinen ja ongelmallinen käytös. Eräänlainen kukkahattuilevan holhousvaltiomme äärimmäinen muoto siis. Valtion asukkaat syntyvät keinotekoisesti laitoksissa, joissa heille on jo syntymässä annettu erilaiset ominaisuudet sen mukaan, mitä yhteiskuntaluokkaa he tulevat edustamaan. Kaikki on tarkoin laskettu ja suunniteltu. Luonnollisia synnytyksiä koetaan enää ainoastaan valtion ulkopuolella asuvien "villien" keskuudessa.

Samankaltaisuudestaan huolimatta Huxleyn maailma ei ole kuitenkaan orwellilainen, sillä tässä maailmassa kansalaisia ei hallita pelolla, vaan lähes päinvastoin, vastaamalla asukkaiden kaikkiin toiveisiin tarjoamalla heille riittävästi helppoja aistinautintoja. Eivätkä näille ehdollistetut osaa muuta sitten vaatiakaan, sillä käytännössä kaikki kirjallisuus, taide ja kulttuuri on hävitetty tämän yhtenäistämisprosessin aikana. Kaikki ovat kuitenkin tyytyväisiä.

Vaikka kyseessä on satiiri ja sen maailmankuva on todella äärimmäinen, sisältää se paljon tässäkin ajassa ja paikassa tunnistettavia teemoja. Blogini nimeksi teos päätyi lopulta siksi, että se iskosti aikoinaan allekirjoittaneeseen yhden ison ajatuksen. Se oli ajatus "täydellisen" yhteiskunnan tavoittelusta, tai pikemminkin sen tavoittelun hinnasta. Siinä matkalla häviää väistämättä paljon vapautta, aivan kuten tässä voi lähes joka päivä huomata.

Kuka muuten edes oikeasti haluaisi asua "täydellisessä" yhteiskunnassa? Täydellinen on kliiniä, hajutonta ja mautonta. Se on tylsää ja tasapäistä. Epätäydellisessä on ongelmia, mutta myös särmää, elämää, valintoja ja vapautta.

Ai niin, siitä nimestä. Vielä toistaiseksi olen ihan tyytyväinen. Palataan asiaan joskus.