Ripaus islamofobiaa olisi ihan paikallaan

Keskiviikkona iskettiin Ranskassa pariisilaisen satiirilehden toimitukseen, uhriluku tätä kirjoittaessani on kaksitoista. Viime kuussa kolme kuoli ja useita loukkaantui Sydneyn panttivankitilanteessa. Turvallisuusviranomaiset ympäri Eurooppaa pitävät todennäköisenä, että heidän kotimaassaan tehdään terrori-isku lähiaikoina. Norjassa ja Australiassa terroristit suunnittelivat kesällä hyökkäävänsä satunnaisesti valittuihin taloihin ja surmaavansa näiden asukkaat.

Kuvan lähde: pamelageller.com

Suomessa taas samaan aikaan lähinnä puhutaan yksittäistapauksista, hölistään vihapuheesta ja kiistellään siitä, ovatko perussuomalaiset natseja vai eivät. Diskurssi on täysin samaa kuin kymmenen vuotta takaperin: islamofobit ovat punaniskoja, maahanmuuttokriittiset rasisteja ja islam on uskonto siinä missä muutkin.

Paitsi että ei ole. Tässä ajassa islam ei ole kuin muut uskonnot, ja siihen tulee myös suhtautua niin. Rasismikortin heiluttelu tässä asiassa on älyllistä epärehellisyyttä, ja se on vain omiaan luomaan ilmapiiriä, jossa todellisia uhkia vähätellään. Esimerkiksi minun ei tarvitse hetkeäkään pelätä sitä, että yksikään kristitty, juutalainen tai ortodoksi hyökkäisi uskontonsa nimissä siviilejä vastaan Suomessa.

Sen sijaan tiedän varmasti, että tälläkin hetkellä Irakissa ja Syyriassa osallistuu ”vääräuskoisten” joukkomurhiin ja toimittajien mestauksiin tuhansia länsimaissa syntyneitä muslimeja, joiden kuviteltiin jo integroituneen kotimaihinsa. Eikä minulla ole mitään syytä olettaa, etteivätkö he, tai samoin aatteeseensa suhtautuvat täällä asuvat, olisi valmiita samoihin tekoihin myös kotimaissaan. Kuten nyt olemme jo nähneet (ja tulemme vielä näkemään jatkossakin).

Kuvan lähde: pamelageller.com

Mistä helvetistä tämä meikäläinen lintukotoilu sitten kumpuaa? Kun siihen ei pitäisi olla mitään syytä. Tanskalaiset saivat oman osansa jihadia jo vuoden 2005 pilakuvajupakan myötä, Ruotsissa tehtiin islamin nimissä pommi-isku vuonna 2010. Nyt leppävaaralaisesta moskeijasta lähdetään jihadisteiksi Syyriaan, turkulaismies jakaa IS:n värväysmateriaalia netissä ja syyskuussa maan ensimmäisessä terrorismijutussa jaettiin syytteitä epäillystä terrorismin rahoittamisesta, terroristijärjestöön värväämisestä ja kaappauksen suunnittelusta. Merkit ja uhkakuvat eivät voisi olla paljoakaan selkeämmät. Kun sormi osoittaa kuuta, typerys katsoo sormea, sanotaan.

Kuvan lähde: yle.fi

Yksi syy tähän laput silmillä kulkemiseen on varmasti se, että islam ei puheenaiheena kelpaa kahvipöytään. Aihe on niin vaiettu, että edes jonkinlaista analyysia harrastavat vain ne, jotka mielellään suuren enemmistön toimesta leimataan rasisteiksi. Kun aihetta ei tunneta, sitä ei ymmärretä. Päädytään harhakuvitelmiin, joissa jihadistit pystytään muka erottamaan maltillisista muslimeista ilman mitään rasistiselta haiskahtavaakaan profilointia. Tai tällaisen kuvan maahanmuuttokeskustelusta ainakin välillä saa. Keskitytään korostamaan islamin, islamismin, radikaalin islamismin ja jihadismin eroja.

Todellisuudessa islamin ja islamismin erottelua eivät harrasta kuin sekulaarit muslimit ja länsimaalaiset. Yksikään jihadisti ei tee näiden välille mitään eroa, heille on olemassa vain islam. Islam uskontona on ihan juuri sitä, miten kukin sitä sattuu tulkitsemaan. Islam aatteena taas on yksinkertaisesti vaarallinen ja useimpien länsimaisten perusvapauksien vastainen.

Se, että pidän islamia vaarallisena aatteena, ei kuitenkaan tarkoita että kannattaisin lähtökohtaisesti muslimien eriarvoista kohtelua yksilöinä. Yhtälailla kommunismi ja fasismi ovat vähintään yhtä vaarallisia (historian valossa ehkä jopa vaarallisempia) yksilönvapauksien vastaisia aatteita, mutta en sen enempää kannata mitään erityistoimenpiteitä näidenkään aatteiden rauhanomaisia kannattajia kohtaan.

Kotimaihinsa palaavia jihadisteja taas tulee kohdella täysin asian vaatimalla vakavuudella. On täysin oikein, järkevää ja välttämätöntä suhtautua heihin aivan toisin kuin muihin maan kansalaisiin. Ei siksi että he ovat muslimeja, vaan siksi että heistä jokainen on todennäköinen epäilty osallisuudesta kansanmurhiin sekä sota- ja ihmisoikeusrikoksiin. Lisäksi heitä tulee lähtökohtaisesti pitää potentiaalisina näiden rikosten uusijoina.

Kuvan lähde: pamelageller.com

Siksi onkin todella käsittämätöntä, että tähän mennessä julkisuudessa näille palaajille on esitetty lähinnä positiivista erityiskohtelua, kuten sitä terapiaa, joka aiemmin on evätty omilta rauhanturvaajiltamme. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, kuinka pihalla Suomessa tämän ongelman suhteen ollaan. Laitetaan se olennainen pointti nyt tähän: islamistien toteuttama terrori-isku Suomessa on vain ajan kysymys.

Jos yllä oleva teksti vaikuttaa sinusta islamofobiselta pelonlietsonnalta, niin olet varmastikin ymmärtänyt lukemasi ainakin osittain oikein, se nimittäin on sitä. Viimeistään parin viime vuoden tapahtumien perusteella mielestäni on vain täysin rationaalista tunnustautua islamofobiksi. Itse asiassa minusta olisi täysin järjetöntä suhtautua naiivilla ymmärryksellä ihmisiin, jotka ovat täysin julkisesti kertoneet tähtäävänsä jokaisen "kafirin", eli käytännössä myös minun itseni, joukkotuhontaan.

Kirjoituksen kuvat ovat satunnaisia poimintoja islamin siitä puolesta, mitä täällä ei jostain syystä haluta nähdä.

Tekstin linkit:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305908168625
http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/britannia-terrori-isku-erittain-todennakoinen/674377/
http://www.aamulehti.fi/Ulkomaat/1194938468655/artikkeli/norjan+turvallisuuspoliisi+terroriisku+uhkaa+12+kuukauden+sisalla.html
http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/677822/Norjassa+pelattiin+kesalla+islamistien+terroriiskua
http://fi.wikipedia.org/wiki/Muhammad-pilapiirrosjupakka
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tukholman_pommi-isku_2010
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1412301611311
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1412301603839?ref=hs-art-artikkeli
http://yle.fi/uutiset/suomen_ensimmaisessa_terrorismijutussa_syytteita_neljalle/7475490

P.S.

Kirjoitin valtaosan tästä tekstistä jo muutama kuukausi sitten, mutta se jäi pahasti kesken ja julkaisematta tuolloin. Valitettavasti alkuperäisessä tekstissä kuvailemani uhkakuvat näyttävät nyt koko ajan todemmilta (ja toteutuvan), joten julkaisen tämän nyt vain näin hieman päivitettynä raakilenaakin, sillä Charlie Hebdon tapahtumien jälkeen oli vain yksinkertaisesti pakko kirjoittaa aiheesta jotain.

Tolkun anarkisti?

Kun muutaman viimeisimmän itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa ovat kunnostautuneet lähinnä kaikenmaailman hevostenpotkijat, housuihinsa kusseet yksityisomaisuuden tärvelijät ja tulevat kulttuuriministerit, on vaikea kuvitella löytävänsä tuosta joukosta ketään, jonka kanssa kaltaiseni klassiseksi liberaaliksi itsensä mieltävä voisi olla edes jollain tasolla samalla aaltopituudella. Sitten luin räppäri Iso H:n (Henrik Rosenberg) haastattelun Kaleva-lehden nettisivuilta.

Toki, Rosenberg sijoittunee poliittisella kentällä allekirjoittaneesta useammankin pykälän vasemmalle, se myönnettäköön heti alkuun. Mutta siinä missä esimerkiksi anarkistiksi itseään tituleeraavan kommunistin, Suvi Auvisen haastatteluita lukiessa tai kuunnellessa tahtoo naamapalmujen takia loppua vuorollaan kädet ja vuorollaan otsa, Rosenbergin sanomisista voin helposti jopa allekirjoittaa osan.

Kun anarkisti kertoo arvostavansa sotaveteraaneja, kannattavansa yksityisomaisuutta ja vertaa valtiota mafiaan, niin minähän kuuntelen. Hitto, tuohan kuulostaa jo melkein anarkokapitalismilta. Okei, valtiovastaisuus on toki anarkismin ydin, eli sinällään tuosta ei pitäisi yllättyä, mutta kun muiden ”anarkistien” kuulee säännöllisesti kannattavan julkisen vallan lisäämistä juuri sen omaan pirtaan sopivan asian ajamiseksi, erottuu tuollainen ulostulo aitoudessaan:

”Valtioon kuuluvat ne, joilla on suurimmat pyssyt ja eniten rahaa. Ero mafiaan ei ole suuri, ja ainakaan mafia ei teeskentele.”

Pohjimmiltaanhan valtio kuitenkin on väkivallan monopoli rajatulla maantieteellisellä alueella, ei sitä käy kieltäminen. Ja viime kädessä kaikki valtion toiminta nojaa väkivaltaan, kuten Rosenberg on itsekin saanut kokea. Kieltäydy asevelvollisuudesta ja lopulta tie käy vankilaan, vaikka sitten sillä aseella uhaten. Ei siinä paljon perustuslait paina.

Tuo lausahduskin voisi yhtä lailla olla aivan kenen tahansa liberaalin suusta. Useimmat liberaalit/libertaarit pitävätkin valtiota oikeastaan välttämättömänä pahana, jonka pitäisi keskittyä vain muutamiin sille annettuihin ydintehtäviin. Ero anarkismiin on lopulta hiuksenhieno, vaikka kumpuaakin hieman eri premisseistä.

Koska Rosenberg kertoo kannattavansa yksityisomistusta, voinee olettaa että hän ei kuulunut siihen sakkiin, jotka katsoivat asiakseen tuhota sen enempää pienyrittäjien kuin julkistakaan omaisuutta. Hän erottuu todennäköisesti monesta muusta ko. mielenosoitukseen osallistuneesta jo ihan siitä syystä, että hän on ihan oikeasti tehnyt työtä ja lockelaisten periaatteiden mukaisesti katsonut myös omistavansa nämä oman työnsä hedelmät. Sitä nyt vaan kunnioittaa toisten omaisuutta hieman toisella tavalla, kun on nähnyt jotain vaivaa omansakin eteen.

Hänen kommenttinsa itsenäisyyden menettämisestä EU:hun liittymisen myötä ei sekään ole perusteeton. Lisäksi Rosenberg erikseen korostaen ottaa selvän pesäeron kommunismiin. Oikeastaan koko haastattelussa on yksi ainoa kohta, jossa on edes viitteitä monien muiden anarkomarkojen viljelemään, sadan vuoden takaiseen luokkasotaretoriikkaan:

”Mutta se, että yhteiskunnassa on omistava luokka, joka ei tuota mitään, on negatiivista.”

Tässä kohtaa tietysti mainita sanan tai pari ylimääräisten pääomien merkityksestä taloudessa, mutta jätetään nyt tällä kertaa. Liberaalit harvemmin mekastavat tuloeroista tai pitävät pääoman kasautumista suurena periaatteellisena ongelmana, sillä he näkevät vapaan markkinatalouden ja kilpailun tätä kasautumista estävinä mekanismeina. Sääli tietysti tuon teorian kannalta, että tosiasiassa emme elä vapaassa markkinataloudessa, lähellekään. Siksi jopa liberaalistakin näkökulmasta voi (jopa merkittävääkin) osaa kaikkein suurimmista tuloeroista pitää ”oikeudettomina”, mikäli ne muodostuvat erilaisten perusteettomien yksinoikeuksien, rajoitetun kilpailun tai vaikkapa eturyhmäpolitikoinnin seurauksena.

Mutta kaiken kaikkiaan näyttäisi siltä, että Iso H oli mielenosoituksessa itseään typerämmässä seurassa. Jo aiemmin hän on osoittanut omaavansa tiettyjä periaatteita ja myös osaavansa seisoa niiden takana. Ja vaikka media yritti parhaansa mukaan viritellä vastakkainasettelua hänen ja sisällä juhlineen Elastisen välille, kertoi hän vain olevansa onnellinen kaverinsa puolesta:

”Muutamat läpät heitimme aiheesta. Molemmat tiedämme, mitä mieltä olemme asioista, sulassa sovussa.”

Eli mul on mun juttu ja sul on sun juttu, hyvä niin. Tekstini alkupuolella mainitsin allekirjoittavani Rosenbergin sanomisista osan. Käytöstavat, kanssaihmisten kunnioitus ja edellä mainittu asenne saivat minut kuuntelemaan myös sen viestin, mistä lähtökohtaisesti olen eri mieltä. Ehkä seuraavana itsenäisyyspäivänä muiden mielenosoittajien kannattaisi kokeilla samaa?

Kun tietyistä asioista ei vaan saa puhua

Nobelisti James Watsonista tuli omien sanojensa mukaan ”epähenkilö” tiedemaailmassa sen jälkeen, kun hän vuonna 2007 esitti Sunday Timesin haastattelussa oman näkemyksensä Afrikan ongelmista:

“All our social policies are based on the fact that their intelligence is the same as ours – whereas all the testing says not really”.

Nyt Watson pyytää tuota lausuntoaan (toistamiseen) anteeksi tuoreessa The Telegraphin haastattelussa, tosin hieman erikoisin sanankääntein:

“I apologise . . . [the journalist] somehow wrote that I worried about the people in Africa because of their low IQ – and you’re not supposed to say that.”

Huomionarvoista on se, että koko haastattelun aikana Watson ei kertaakaan pyydä anteeksi mielipidettään, vain sitä että hän sanoi sen ääneen. Tiedeyhteisö suhtautui kuitenkin kommenttiin poliittisen korrektiuden kaikkien opinkappaleiden mukaisesti, joten Watson eristettiin tiedeyhteisöstä ja pakotettiin eläkkeelle virastaan New Yorkin Cold Spring Harbor Laboratoryssa. Lopputuloksena tämä yksi aikamme maineikkaimmista biologeista huutokauppaa nyt rahapulassa Nobel-mitaliaan.

Tiedeyhteisön käytös on sinällään outoa, että tiedemaailmasta Watsonin kommentille löytyy tukea vaikka millä mitalla, mm. Richard Lynnin, Tatu Vanhasen, H.J. Eysenckin, J. Philippe Rushtonin, Charles Murrayn ja Richard J. Herrnsteinin tutkimuksista. Ja niin kauan kuin puhutaan ainoastaan kognitiivisessa älykkyydessä mitatuista eroista, ei siitä mistä ne johtuvat, kyseessä on käytännössä jopa täysin kiistämätön tosiasia: eurooppalaisen kaukasidin älykkyysosamäärä on keskimäärin korkeampi kuin afrikkalaisen negridin.

Poliittinen korrektius aiheuttaa kuitenkin sen, että kyseinen tutkimusala on aina suurennuslasin alla. Aihetta ei mielellään juuri tutkita, tuloksia ei julkaista tai jos julkaistaan, pitää tutkimuksesta ainakin sanoutua mahdollisimman nopeasti irti.

Älykkyyserojen selittäminen geneettisin (rodullisin) perustein on ollut todella heikossa huudossa sitten natsien eugeniikkasekoilujen toisen maailmansodan aikaan. Käytännössä kaikki rotututkimukseen viittaavakin on systemaattisesti vaiennettu tämän jälkeen. Ihmisrotuja ei yleisesti tunnusteta olevan, tai vähintään niiden määritelmiä pidetään kyseenalaisina. Vähemmän tulenarkoja selittäviä tekijöitä löytyy maantieteellisistä ja sosioekonomisista perusteista. Osa älykkyystutkijoista hyväksyy selittäviksi tekijöiksi nämä kaikki, osa taas pitää genetiikan vaikutusta olemattomana tai häviävän pienenä.

Niin kritisoituja kuin älykkyystutkimusten metodit ja tulokset ovatkin, niin maallikollekin on silmiinpistävää näiden keskinäinen korrelaatio. On tutkimuksien jaottelu tehty sitten etnisen taustan tai ”rodun” perusteella, on kyse sitten globaalista tai Yhdysvaltojen sisällä tehdystä tutkimuksesta, tulokset ovat lähes poikkeuksetta samankaltaisia ja korreloivat todella hyvin esimerkiksi PISA-testien, SAT-tasokokeiden, kuin myös opintomenestyksen ja sosioekonomisen aseman kanssa. Itä-aasialaiset tai ko. syntyperää olevat asettuvat yleensä hieman valkoisen väestön yläpuolelle, mustat taas yleensä jopa huomattavalla erolla alapuolelle.

The Scientific Study of Human Nature; H. Nyborg

Yhdysvalloissa afroamerikkalaisten ja valkoisen valtaväestön välisen älykkyyseron mittaaminen aloitettiin ensimmäisen maailmansodan asevelvollisista miehistä. Tuolloin havaittiin että valkoisen väestön älykkyysosamäärä oli keskimäärin 17 ÄO-pistettä korkeampi. Tuon jälkeen vastaavia tuloksia on saatu sadoista tutkimuksista yli puolen vuosisadan ajalta ja ero on ollut keskimäärin 15 ÄO-pistettä, eli noin yhden keskihajonnan verran. Aiheesta ovat kirjoittaneet jo mainittujen Lynnin, Herrnsteinin ja Murrayn lisäksi mm. Audrey Shuey.

The Bell Curve; C. Murray & R. Herrnstein

Yhdysvaltalaiset mustat taas vastaavasti sijoittuvat (lähteestä riippuen) globaalisti n. 10-15 ÄO-pistettä afrikkalaisten mustien yläpuolelle. Vanhasen ja Lynnin mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa älykkyysosamäärät ovatkin maailmanlaajuisesti alimmat.

Keskimääräiset ÄO-pisteet alueittain. Kuvan lähde: Wikipedia

Tatu Vanhanen saikin aikanaan tutkimuksensa julkaisun jälkeen oman osansa lokaa niskaansa suomalaiselta lehdistöltä, pitkälti samaan tapaan kuin Watson. ”White man’s guilt” on kuitenkin länsimaissa vielä sen verran voimissaan, että on ihan hyväksyttävää sanoa itä-aasialaisen olevan älykkäämpi, mutta ei afrikkalaisen olevan tyhmempi, vaikka molemmat ovat aivan yhtä rasistisia lausuntoja. Ja näin näyttää olevan, riippumatta miten asian perustelee.

Palaanpa vielä Watsoniin. Hän siis totesi länsimaalaisten olevan kognitiivisesti afrikkalaisia älykkäämpiä. Keskimäärin. Kaikki olemassa oleva mitattu tutkimustieto näyttäisi tukevan tätä väittämää. Vaikka jätettäisiin nämä kritisoidut mittaustuloksetkin huomiotta, jokainen tekijä jonka älykkyysosamäärään väitetään vaikuttavan, on Afrikassa heikommalla tolalla. Enemmän köyhyyttä, enemmän väkivaltaa, heikompi ravinto, huonompi koulutus. Watsonin kommentti ei ole siis millään tavalla valheellinen tai tieteenvastainen.

Kaiken maailman pseudotieteilijöiden annetaan säännöllisesti esiintyä julkisuudessa asiantuntijoina ja esittää mitä naurettavimpia väitteitä johtaen ihmisiä harhaan, eikä tiedeyhteisö reagoi asiaan mitenkään. Kun merkittävän, koko ihmiskuntaa hyödyttäneen elämäntyön tehnyt ja arvostettu tuon yhteisön jäsen päästää suustaan yhden lapsuksen (joka kaiken lisäksi on totta), kohdellaan tätä kuin hylkiötä. Tiedeyhteisö on juuri se taho, jolla pitäisi olla rohkeutta ja asiantuntijuutta puolustaa Watsonia ja tosiasioita, täysin välittämättä kuinka korrektia tai epäkorrektia se nyt sattuu olemaan. Mutta kun tietyistä asioista ei vaan saa puhua.

Joitain lähteitä:

R. Lynn & T. Vanhanen: IQ and the Wealth of Nations (2002)

C. Murray & R. Herrnstein: The Bell Curve (1994)

H. Nyborg: The Scientific Study of Human Nature (1997)

Wikipedia: Rotu ja älykkyys

Miksi uskonto ei sovi poliittisten päätösten perusteeksi?

Valtio-opin professori Kaisa Herne kirjoitti viime viikolla Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tasa-arvoisesta avioliittolaista, sen vastustamisesta sekä siitä, miksi uskonto ei sovellu poliittisten päätösten perusteeksi. Ei sillä, että olisin Herneen kanssa mitenkään eri mieltä lopputuloksesta, itsekään en pidä uskontoa sopivana perusteena poliittiseen keskusteluun, mutta hänen perustelunsa jäivät ehkä hieman puolitiehen.

Herne käytti väitteensä tukena John Rawlsin hahmotelmaa liberaalista, tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ja siinä poliittiselta päätöksenteolta vaadittavalta julkiselta perustelulta, mutta ei rakentanut tuota perustelua sen enempää. Argumentiksi ei riitä, että yksinkertaisesti todetaan Rawlsin olleen sitä tai tätä mieltä, sellaisenaan on kyse jopa argumentaatiovirheestä argumentum ad auctoritatem, eli auktoriteettiin vetoamisesta. Tämän Herne varmasti käsittää, luultavasti kyse oli vain artikkelin tilanpuutteesta.

Koska pidän itseäni arvopluralistina (ehkä Isaiah Berlinin näkemys tuosta on lähimpänä omaani), eli kun yhdenkään eettisen järjestelmän ei voida tosiasiassa osoittaa olevan jonkin toisen yläpuolella, lähtökohtaisesti en voi pitää mitään arvoja toisia parempina. Näin ollen arvot eivät myöskään voi olla yhteismitallisia a priori, eikä niistä voida muodostaa yhtä ainoaa hierarkkista järjestelmää. Tästä lähtökohdasta tarkasteltuna uskonnollisiin näkemyksiin tai vakaumuksiin perustuvat arvot ovat siis aivan yhtä arvokkaita kuin kaikki muutkin. Näin siis lähtökohtaisesti. Yhteiskunnan tulee kuitenkin perustua johonkin. Siksi arvopluralistien ikuisena haasteena onkin pystyä jotenkin löytämään ja perustelemaan ne arvot, jotka soveltuvat yhteiskunnan perustaksi.

Kuten Herne pääkirjoituksessaan, itsekin käännyn usein vastaavassa tilanteessa juuri Rawlsin puoleen. En ole tuossa artikkelissa mainittua teosta Political Liberalism lukenut, joten en tiedä miten Rawls ko. kirjassa perusteensa rakentaa, mutta Oikeudenmukaisuusteoriassa hän esitteli tunnetun ajatuskokeensa ”tietämättömyyden verhosta” (veil of ignorance), jonka periaatetta ainakin itse pidän yhtenä pätevimmistä keinoista löytää oikeudenmukaisen yhteiskunnan perusperiaatteita.

Tietämättömyyden verho tarkoittaa kuvitteellista tilannetta, jossa joukko ihmisiä hahmottelee oman yhteiskuntansa toimintaa. Ajatuskokeen idea on se, että yksikään näistä ihmisistä ei voi tietää etukäteen minkälainen tuo yhteiskunta, tai heidän oma asemansa siinä on. Näin jokainen yleensä pyrkii, jos ei nyt maksimoimaan hyvinvointiaan, niin ainakin turvaamaan jonkinlaiset inhimillisen elämän mahdollisuudet itselleen kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Tästä syystä ihmiset päätyvät yleensä valitsemaan ensimmäisenä mahdollisimman suuret yksilönvapaudet kaikille yhteiskunnan jäsenille ja välttämään valintoja jotka johtaisivat merkittävämpiin konflikteihin keskenään.

Tietämättömyyden verho on mielenkiintoinen siksikin, että ajatuskoetta pohtiessaan ihmiset saattavat päätyä hieman erilaisiin lopputulemiin, riippuen toki omasta arvomaailmasta, asemasta jne., mutta lähes poikkeuksetta lopputuloksena on kuitenkin kohtalaisen liberaali, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Negatiivisiin vapauksiin perustuva yhteiskuntajärjestys on ehkä ristiriidattomin hahmotelma, mutta yhtä hyvin voi päätyä Rawlsin tavoin sosiaaliliberaalimpaan lopputulokseen.

Kun uskontoon perustuvat arvot alistetaan tietämättömyyden verholle, esim. muodossa: ”yhteiskunnan ja lakien tulee perustua uskonnollisiin arvoihin ja kirjoituksiin”, mutta yksikään ihminen ei voi tietää juuri minkä uskonnon arvoihin ja kirjoituksiin, tai sen enempää että onko yksilö tuossa yhteiskunnassa juuri kyseisen uskonnon kannattaja, niin näiltä arvoilta häviää pohja. Yksikään ateisti ei halua fundamentalistikristityn yhteiskuntaa, eikä yksikään kristitty suostuisi jyrkän islamilaisen sharia-tulkinnan alle vääräuskoiseksi vainottavaksi. Näin ollaankin jo pitkälti niissä samoissa päätelmissä, joita Herne pääkirjoituksessaan esitteli:

”Uskonnollinen perustelu ei ole julkinen perustelu liberaalissa moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee uskonnonvapaus. Yhden uskonnon arvot eivät välttämättä kuulu toiseen uskontoon, eivätkä uskonnottomat toimi uskonnollisten arvojen perusteella.”

”Jokainen voi omassa elämässään noudattaa haluamiaan arvoja, kunhan ne eivät vahingoita muita. Vain yhteisten päätösten pitää perustua yhteisiin arvoihin.”

Ajatus tasa-arvoisesta avioliittolaista voidaan asettaa myös vastaavan tarkastelun alle. Avioliittolaki takaa yhdelle yhteiselämän muodolle etuoikeutetun aseman. Moniko tietämättömyyden verhon takana olisi valmis kannattamaan yhteiskuntaan tällaista etuoikeutta vain osalle ihmisistä, jos ei itse etukäteen tietäisi että onko tuon etuoikeuden piirissä vai sen ulkopuolella?